lauantai 6. lokakuuta 2012

Roosendaalin ruhtinaat osa I: Matka-ahdistus

Syksyinen aamuyö, kello lähenee kolmea, eikä matkalaukku ole vieläkään pakattuna. Kireän oloinen Jonathan kiroilee etsiessään kalsareitaan, olisikohan sittenkin kannattanut aloittaa pakkaaminen matkaa edeltävää iltaa aikaisemmin?

Aamun koittaessa, uljaan sateen saattelemana ja ritarillisen isoisän kyyditsemänä kiiruhdimme lentokentälle.
Lentokentän tuntumassa kouraisi jo tavallista kovemmin vatsanpohjassa, sillä havahduimme todellisuuteen ja tajusimme viimeinkin, että meidän pitää todella lähteä kahdeksi kuukaudeksi vaihtoon meille ennalta tuntemattomaan maahan. Hyväksyttyämme kohtalomme, nielaisimme ylpeytemme ja suoritimme lentokentän asettamat koitokset.
     
Palkkioksi saimme majoittautua kahdeksi tunniksi lentokoneen ylelliseen syleilyyn, joka aiheutti Jonathanille raivoisaa korvakipua. Kivusta huolimatta Jonathan pysyi vahvana eikä hypännyt ikkunasta ulos.

Saavuttuamme Schipholin lentokentälle suunnistimme hiki hatussa lähimmälle lipunmyyntiautomaatille ja ostimme kahdellakymmenellä oravannahkalla pari junalippua eeppiseen kaupunkiin nimeltä Roosendaal. Lähes puolitoistatuntisen junamatkan aikana saimme pienen maistiaisen siitä mitä uudella asuinmaallamme on tarjottavana.
       
Junan pysähdyttyä Roosendaalin majesteettiselle juna-asemalle rupesimme odottelemaan kyyditsijäämme Mr.Frankia, koska olimme ilmoitettua aikaisemmin perillä.

Tyylikkäästi pukeutunut herrasmies harhaili viereemme kysellen olemmeko Suomesta. Tietämättömiä kun olemme, jouduimme hetken miettimään mistä tulemmekaan ja totesimme että Suomi kuullostaa tutulta, peräti niin tutulta että uskaltauduimme vastaamaan myönteisesti. Tämä oli oletetusti oikea vastaus sillä apuumme saapunut herrasmies hymyili ja esitti useita jatkokysymyksiä, joihin vastasimme kaikkiin ruhtinaallisin käytöstavoin mahdollisimman kohteliaasti. Tämän jälkeen lähdimme tulevaa kotiamme kohti.
       
Uudessa kodissamme kohtasimme talonemännän sekä talossa asuvan Japanilaisen vaihto-oppilaan. Muodollisuuksien jälkeen asetuimme taloksi ja seuraavana päivänä koittikin jo ensimmäinen työpäivä.