Roosendaalin ruhtinaat osa X: Kaksijakoinen kahdeksas viikko

Uskomatonta mutta totta, viimeistä viedään. Tuntuu vaikealta pukea ajatuksia sanoiksi tässä vaiheessa. Toisaalta tuntuu että aika on mennyt nopeasti, vaikka luonnollisesti aika ajoin olotila on ollut hiukan tylsistynyt

Mistähän tämän surullisen tarinan viimeisen osan aloittaisi. Maanantai oli tunteikas ja tuoksuisa, ja päivän aikana pääsimme tyydyttämään makuaistejamme perinteisen hollantilaisen ruoan parissa.

kuten kuvasta näkyy, syömme ruokaa. Ruoka maistuu, mmmmm.

Päivä venyi hyvin pitkäksi ja lopulta olikin ulkona niin pimeää ettemme löytäneet enään kotiin. Onneksemme ystävämme Bartin isäukko tarjoutui kyyditsemään meidät ennalta tuntemattomaan päämärään, joka olikin oma rakas kotimme.

Kiehtovaa maanantaita lukuunottamatta viikko eteni hyvin tuttuun tapaan, eikä tapahtunut mitään sensaatiomaista ennen perjantaita, jolloin menimme kolleegojemme kanssa parille tuopille lähikapakkaan.

Vaihdettuamme parit sanat hyvästelimme uudet toverimme haikein mielin ja painuimme kotia kohti pakkaamaan.

Tätä kirjoittaessamme olemme jo kotona ja arkielämä on palannut ennalleen. Päätimme sisällyttää viimeiseen osaan tuntemuksiamme matkaa sekä sen aikana koettuja asioita kohtaan.

Alussa aika tuntui rientävän erittäin nopeasti, eikä edes huomannut kuinka päivät lensivät ohitsemme. Vaihdon puolessavälissä alkoivat aamut painaamaan, ja tuntui siltä, että elämme hyvin rutiininomaista elämää. Selviydyimme lukuisista kiusallisista tilanteista kyseenalaisin suorituksin käyttäen suomalaista sisuamme.

Jälkeenpäin ajateltuna, kokemus oli erittäin rikastuttava ja kasvattava. Vaikka tuleekin ikävä uusia ystäviämme, tuntuu tutulta ja turvalliselta palata kylmään Suomeen.

Vaihdossa tuli opittua runsaasti uutta emmekä vaihtaisi päivääkään.

Joonatan & Niklas out.