lauantai 24. marraskuuta 2012

Roosendaalin ruhtinaat osa VIIII: Säkenöivä seitsemäs viikko

Seitsemännen viikon tunnelmat olivat heti maanantaina erittäin riemuisat, sillä pääsisimme kyseisenä päivänä vierailemaan parin paikallisen oppilaan kotona. Torstaina taas odottaisi reissu Zeelandiin kahden mukavan opettajan opastamana. Emme arvanneet että aika menisi näin nopeasti uudessa ympäristössä, vastahan me tänne tulimme. Odotusarvomme olivat tälle viikolle erittäin korkealla koska pääsisimme taas kokemaan jotakin uutta.

Asiakkaita tuli yllättävän paljon käymään helpdeskillä heti viikon ensimmäisten päivien aikana. Jouduimme kohtaamaan muun muassa älypuhelimen joka ei suostunut yhdistymään wifiin, kannettavan tietokoneen jonka syövereistä olisi pitänyt löytää kadonnut tiedosto ja yleistä tavaroiden kantamista paikasta A paikkaan B.

Pääsimme tosiaan, kuten edellä mainitsimme, tutustumaan kahden oppilaan koteihin , jotka olivat mukavan viihtyisiä isoine pihoineen. Kävimme hakemassa paikallisesta kiinalaisesta ravintolasta kahden hengen aterian, joka riitti varsin hyvin neljälle ihmiselle sen massiivisen koon ansiosta. Pyöräilimme päivän aikana kymmeniä kilometrejä, sillä oppilaat eivät asuneet Roosendaalissa, vaan läheisissä pikkukaupungeissa.

Hiekkaa, hiekkaa kaikkialla
Torstaina koitti aika lähteä tutkimaan Zeelandin kauniita maisemia. Mr.Frank tarjoutui ystävällisesti noutamaan meidät asunnoltamme puoli kymmeneltä, mikä oli todella tervetullut yllätys, saimme nimittäin nukkua hieman tavallista pidempään. Menomatkan aikana saimme kuulla hieman tarkemmin reitistämme ja kohteemme historiasta. Reissumme ensimmäinen etappimme kohdistui valtavan kokoiseen rantaan, saimme tallustella puolisen kilometriä hiekalla. ennen kuin saavuimme meren äärelle. Tunsimme olomme todella huvittuneiksi, sillä tuntui kuin olisimme olleet toisessa maassa.




Seuraavaksi menimme tutustumaan Veere-nimiseen satamakaupunkiin. Ilmapiiri siellä oli hyvin mystinen ilmassa leijuvan sumun ansiosta. Päätimme käydä kahvilla hyvin viihtyisässä kahvilassa, jossa saimme mussuteltavaksi omenapiirakkaa. Piristyneinä jatkoimme matkaamme Deltaworksiin, jota voisi kuvailla massiiviseksi vedenhallintalaitokseksi, joka kontrolloi paikallisen alueen vesiä, jotta tulvia ei pääse syntymään. Olimme hyvin vaikuttuneita näkemästämme, sillä voimme vain kuvitella kuinka paljon työtä on vaatinut rakentaa niin valtava rakennelma.

Näyttääkö tutulta?
Kellon vierähdettyä taas parisen tuntia eteenpäin suuntasimme Domburgiin, myöskin hyvin idylliseen kaupunkiin. Havahduttuamme vatsamme epämääräiseen ääntelehtimiseen, astuimme päättäväisin askelin sisälle erääseen ravintolaan. Tilasimme tarjoilijalta tuttua ja turvallista hernesoppaa, tosin täytyy myöntää että se jätti tutun purkkisopan kakkoseksi. Mainittakoon myös että tarjoilija puhutteli meitä ensin saksaksi, sillä Domburgissa vierailee paljon turisteja sieltä päin.

Viimeinen alue jota halusimme tutkailla oli Ziereksee. Kohtasimme sodanaikaisia kanuunoita ja jykeviä tiiliseiniä, joissa oli ammottavia reikiä jäljellä vihollisen tulittamista varten. Eräällä aukiolla sijaitsi myös satamamuseo, vedessä kellui jos jonkinlaista paattia.

Satamamuseo





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti