Roosendaalin ruhtinaat osa X: Kaksijakoinen kahdeksas viikko

Uskomatonta mutta totta, viimeistä viedään. Tuntuu vaikealta pukea ajatuksia sanoiksi tässä vaiheessa. Toisaalta tuntuu että aika on mennyt nopeasti, vaikka luonnollisesti aika ajoin olotila on ollut hiukan tylsistynyt

Mistähän tämän surullisen tarinan viimeisen osan aloittaisi. Maanantai oli tunteikas ja tuoksuisa, ja päivän aikana pääsimme tyydyttämään makuaistejamme perinteisen hollantilaisen ruoan parissa.

kuten kuvasta näkyy, syömme ruokaa. Ruoka maistuu, mmmmm.

Päivä venyi hyvin pitkäksi ja lopulta olikin ulkona niin pimeää ettemme löytäneet enään kotiin. Onneksemme ystävämme Bartin isäukko tarjoutui kyyditsemään meidät ennalta tuntemattomaan päämärään, joka olikin oma rakas kotimme.

Kiehtovaa maanantaita lukuunottamatta viikko eteni hyvin tuttuun tapaan, eikä tapahtunut mitään sensaatiomaista ennen perjantaita, jolloin menimme kolleegojemme kanssa parille tuopille lähikapakkaan.

Vaihdettuamme parit sanat hyvästelimme uudet toverimme haikein mielin ja painuimme kotia kohti pakkaamaan.

Tätä kirjoittaessamme olemme jo kotona ja arkielämä on palannut ennalleen. Päätimme sisällyttää viimeiseen osaan tuntemuksiamme matkaa sekä sen aikana koettuja asioita kohtaan.

Alussa aika tuntui rientävän erittäin nopeasti, eikä edes huomannut kuinka päivät lensivät ohitsemme. Vaihdon puolessavälissä alkoivat aamut painaamaan, ja tuntui siltä, että elämme hyvin rutiininomaista elämää. Selviydyimme lukuisista kiusallisista tilanteista kyseenalaisin suorituksin käyttäen suomalaista sisuamme.

Jälkeenpäin ajateltuna, kokemus oli erittäin rikastuttava ja kasvattava. Vaikka tuleekin ikävä uusia ystäviämme, tuntuu tutulta ja turvalliselta palata kylmään Suomeen.

Vaihdossa tuli opittua runsaasti uutta emmekä vaihtaisi päivääkään.

Joonatan & Niklas out.

Roosendaalin ruhtinaat osa VIIII: Säkenöivä seitsemäs viikko

Seitsemännen viikon tunnelmat olivat heti maanantaina erittäin riemuisat, sillä pääsisimme kyseisenä päivänä vierailemaan parin paikallisen oppilaan kotona. Torstaina taas odottaisi reissu Zeelandiin kahden mukavan opettajan opastamana. Emme arvanneet että aika menisi näin nopeasti uudessa ympäristössä, vastahan me tänne tulimme. Odotusarvomme olivat tälle viikolle erittäin korkealla koska pääsisimme taas kokemaan jotakin uutta.

Asiakkaita tuli yllättävän paljon käymään helpdeskillä heti viikon ensimmäisten päivien aikana. Jouduimme kohtaamaan muun muassa älypuhelimen joka ei suostunut yhdistymään wifiin, kannettavan tietokoneen jonka syövereistä olisi pitänyt löytää kadonnut tiedosto ja yleistä tavaroiden kantamista paikasta A paikkaan B.

Pääsimme tosiaan, kuten edellä mainitsimme, tutustumaan kahden oppilaan koteihin , jotka olivat mukavan viihtyisiä isoine pihoineen. Kävimme hakemassa paikallisesta kiinalaisesta ravintolasta kahden hengen aterian, joka riitti varsin hyvin neljälle ihmiselle sen massiivisen koon ansiosta. Pyöräilimme päivän aikana kymmeniä kilometrejä, sillä oppilaat eivät asuneet Roosendaalissa, vaan läheisissä pikkukaupungeissa.

Hiekkaa, hiekkaa kaikkialla

Torstaina koitti aika lähteä tutkimaan Zeelandin kauniita maisemia. Mr.Frank tarjoutui ystävällisesti noutamaan meidät asunnoltamme puoli kymmeneltä, mikä oli todella tervetullut yllätys, saimme nimittäin nukkua hieman tavallista pidempään. Menomatkan aikana saimme kuulla hieman tarkemmin reitistämme ja kohteemme historiasta. Reissumme ensimmäinen etappimme kohdistui valtavan kokoiseen rantaan, saimme tallustella puolisen kilometriä hiekalla. ennen kuin saavuimme meren äärelle. Tunsimme olomme todella huvittuneiksi, sillä tuntui kuin olisimme olleet toisessa maassa.

Seuraavaksi menimme tutustumaan Veere-nimiseen satamakaupunkiin. Ilmapiiri siellä oli hyvin mystinen ilmassa leijuvan sumun ansiosta. Päätimme käydä kahvilla hyvin viihtyisässä kahvilassa, jossa saimme mussuteltavaksi omenapiirakkaa. Piristyneinä jatkoimme matkaamme Deltaworksiin, jota voisi kuvailla massiiviseksi vedenhallintalaitokseksi, joka kontrolloi paikallisen alueen vesiä, jotta tulvia ei pääse syntymään. Olimme hyvin vaikuttuneita näkemästämme, sillä voimme vain kuvitella kuinka paljon työtä on vaatinut rakentaa niin valtava rakennelma.

Näyttääkö tutulta?

Kellon vierähdettyä taas parisen tuntia eteenpäin suuntasimme Domburgiin, myöskin hyvin idylliseen kaupunkiin. Havahduttuamme vatsamme epämääräiseen ääntelehtimiseen, astuimme päättäväisin askelin sisälle erääseen ravintolaan. Tilasimme tarjoilijalta tuttua ja turvallista hernesoppaa, tosin täytyy myöntää että se jätti tutun purkkisopan kakkoseksi. Mainittakoon myös että tarjoilija puhutteli meitä ensin saksaksi, sillä Domburgissa vierailee paljon turisteja sieltä päin.

Viimeinen alue jota halusimme tutkailla oli Ziereksee. Kohtasimme sodanaikaisia kanuunoita ja jykeviä tiiliseiniä, joissa oli ammottavia reikiä jäljellä vihollisen tulittamista varten. Eräällä aukiolla sijaitsi myös satamamuseo, vedessä kellui jos jonkinlaista paattia.

Satamamuseo

Roosendaalin ruhtinaat osa VIII: Kasuaali kuudes viikko

Kuudes viikko pärähti käyntiin kuin Jonathanin vanha peevee, eli todella laiskasti. Emme olleet suunnitelleet kyseiselle viikolle kovinkaan paljon aktiviteetteja, lukuunottamatta Bredan-reissua lauantaille,josta kerromme hiukan myöhemmin.

Mitä sitten arkiseen aherrukseen tuli, niin rahtasimme muun muassa oppilaiden tekemiä koneen koteloita metalliromuttamolle.  Testailimme myös aiemmin koekäyttöön asentamiamme koneita, sillä jotkin niistä eivät suostunuteet toimimaan moitteettomasti, esimerkiksi yhteen jouduimme vaihtamaan uuden näytönohjaimen.
Hieman myöhemmin pääsimme aistimaan Hollannin liikennettä auton sisältä katsottuna, mikä ei siitä näkökulmastakaan meitä miellyttänyt, sillä ihmiset tuntuivat pitävän kaasupolkimensa pohjassa joka tilanteessa.

Viikonlopun koittaessa suuntasimme katseemme kohti Bredaa, joka sijaitsee noin kahdeksantoista minuutin junamatkan päässä Roosendaalista, kaupunkien välissä on vain yksi asema. Päästyämme määränpäähämme emme kuitenkaan ruvenneet haukkomaan henkeä ihmetyksestä, sillä kaupunki oli hyvin samankaltainen kuin mikä tahansa muu Hollannin kaupungeista. Päätimme suunnata pelottomina kohti tuntematonta ja taapersimmekin mukavan näköiselle puistoalueelle, jonka läheisyydessä sijaitsi myös komea linna. Emme kuitenkaan päässeet sisälle tutustumaan, sillä voimamme eivät riittäneet linnaa suojanneiden kaltereiden vääntämiseen.

Linnoitus

Kävimme vierailemassa museum of the imagessa, joka oli mielestämme hieman oudohko, mutta löysimme myös mielenkiintoisia esineitä/asioita museon uumenista.

Palattuamme takaisin tuttuun ja turvalliseen Roosendaaliin, päätimme lähteä etsimään tunnelmaltaan meille soveltuvaa pubia. Käveltyämme ympäriinsä totesimme, että jokaisessa kapakassa istuskeli pääasiassa vanhempaa herrasväkeä, joten päätimme lähteä kohti kotia, molemmilla kyynel silmäkulmassa. Niklaksen kyyneleen osuessa katukiveykseen, kasvoi kyseiselle paikalle uskomattoman kaunis tulppaani, jonka hän vei tyytyväisenä näkymättömälle ystävälleen, Karstenille.

Roosendaalin ruhtinaat osa VII: Vaivaton viides viikko

Viidennen viikon alku piristi kummasti kun oivalsimme vaihdon olevan jo puolessavälissä.  Aika on sujahtanut ohitsemme nopeasti ja tieto siitä että on selvinnyt näinkin pitkään hengissä tuntui kannustavalta. Vaikkakin tällä viikolla jouduimme siirtämään kelloja tunnin taaksepäin, ja joutuisimme viettämään täällä ylimääräisen tunnin, niin emme vaipuneet epätoivoon.
Emme enään odottaneet paljoa tulevalta viikolta koska arki tuntui sujuvan hyvin rutiininomaisesti, kuitenkin joitakin mainittavia asioita tapahtui.

Työmme kannalta viikko oli erittäin miellyttävä sillä koulussamme oli muutamana päivänä erittäin vähän oppilaita, siitä syystä että opettajilla oli oma koulutuspäivä, joten oppitunteja ei pidetty laisinkaan. Tehtäviimme kuului muun muassa valmistella luokkatila koetta varten vaihtamalle sinne useita uusia tietokoneita sekä lisäämällä uusia näyttöjä. Organisoimme myös eräässä varastossa sijaitsevat tietokone osat omiin ryhmiinsä, sekä kiinnitimme niihin tekemämme tunnistetarrat. Saimme myös tutkittavaksemme kannettavan tietokoneen, joka kaatuili satunnaisesti niin kuin vanhukset peilijäällä.

Nautimme rauhallisesta ilmapiiristä kertoen toisillemme mielenkiintoisia tarinoita omasta elämästämme, mitkä osoittautuivatkin ei niin mielenkiintoisiksi, joten rupesimme hieman masentuneina mietiskelemään olemmeko saavuttaneetkaan elämässämme oikeastaan yhtään mitään. Hetken pähkäiltyämme rupesivat Jonathanin kasvot loistamaan, sillä hän oli muistanut saaneensa erinoimaiset arvosanat ala-asteen aerobiciin painottuneista liikuntatunneista. Käsiimme osui myös koulun oma lehti, johon oli kirjoitettu teksti Suomesta tulleiden vaihto-oppilaiden tuntemuksita, kasvomme leijalilivat tekstin yllä jälleen kerran, joten totesimmekin yhteen ääneen: "on tässä jotain tullut tehtyä oikeinkin!" .

Täällä ollessamme olemme syöneet niin perinteistä pikaruokaa kuin myös paikallista frikandelia, molempia  löytyy hyvin lähellä kouluamme sijaitsevista ruokapaikoista. Varsinkin leipä jonka sisällä oli frikandelia hiveli makuaistejamme, sillä päätimme kokeilla tulista sambal-kastiketta lisukkeena. Myös pikaruokalan ranskalaiset ovat maistuneet todella herkullisilta.

#1 pikaruokala EU

Viikonloppu sujui Belgian puolella sijainnutta tuulimyllyä tutkiskellessa. Sen yhteydessä oli myös leipomo, joka valmisti tuoreita leipiä massiivisessa kiviuunissa, ja myi useita eri lihatuotteita.

Paschkaa paketissa, tai ei paketissa, mutta Paschkaa silti.

Ostimme myös Belgialaista suklaata sillä sitä oli myynnissä. Mainittakoon myös monimutkaisen näköiset höyrykoneet jotka toivat tarvittaessa lisää energiaa tuulen ollessa liian heikko. Päästyämme sisälle tuulimyllyyn alkoivat jalkamme hieman tutista sillä portaat olivat todella jyrkät ja tukea sai otettua vain katosta roikkuneesta köydestä, olo oli kuin Tarzanilla konsanaan.

Roosendaalin ruhtinaat osa VI: Neutraali neljäs viikko

Neljäs viikko sujahti varsin mallikkaasti käyntiin, ja heti maanantai aamusta huomasimme että pyöriemme lukot olivat viallisia. Yritimme aukaista lukkojamme lähes kymmenisen minuuttia, jonka aikana onnistuimme molemmat hajottamaan yhdet avaimet. Totesimme että tätä jos jatkamme niin myöhästymme varmasti töistä. Suuntasimme nopein askelin koulua päin ja käytimme hyödyksemme useita eri ennalta tuntemattomia oikoteitä, jotka onneksemme osoittautuivat varsin toimiviksi. Nopeatempoisen kävelytahdin ja uusien reittiemme ansiosta istuimme vakiopaikoillamme hyvissä ajoin eikä kukaan edes huomannut tervettä punaa kasvoillamme ja raskasta hengitystämme.

Töissä alkuviikko oli rauhallinen, ja päätimme käyttää tilannetta hyödyksemme. Suomesta lähtiessämme osallistuimme kurssille, jonka nyt suoritamme etätyönä. Asensimme omille työpisteilemme tarvittavat ohjelmistot ja ryhdyimme tehtävien tekoon niin kuin majavat padon rakennukseen.

Juustoistaan kuuluisan Hollannin ruokakulttuuriin sisältyy runsaasti juoksutettua maitoa, eikä meidänkään talossamme harhailtu perinteistä pitkälle. Vuokra-emäntä oli illalliseksi tehnyt suuren kulhollisen juustolaatikkoa, joka tuli täysin yllätyksenä itsensä näännyttäneelle Joonatanille. Nuorempana tapahtuneen hyvin traumaattisen tapahtuman johdosta Joonatan ei kykene nauttimaan juuston makuelämyksistä, vaan joutuu taistelemaan oksennusrefleksiään vastaan. Samaistuminen on varmaan monelle hankalaa, mutta vertauskuvana voitte kuvitella päässänne lautallisen pas... ei niin herkullista möhnää. Ulkonäöltään tämä juustolaatikko oli varsin petollinen, sillä se muistutti hyvin paljon perunamuussia. Joe Roganin kannustavien sanojen soidessa päässä, onnistuimme kuitenkin tyhjentämään lautasemme ja kiittämään ruoasta.

Paremman ruoan toivossa suuntasimme keskustaan päin, josta löytyy lukuisia eri ravintoloita. Suussa maistui kilpikonnan eturauhanen eikä enään naurattanut mikään, kunnes katseemme osuivat lupaavan näköiseen pitseriaan. Päätimme astua sisälle ja tilata parit lätyt kotiinviemisiksi, tilanteesta teki entistä mukavamman se että kassaneiti oli tulisempi kuin itse pizza, vaikka siinä oli paljon mausteita. (Niklaksen iskulause)

Loppuviikosta saimme kunnian osallistua kiihkeään kolminkeskeiseen opetus-sessioon , jossa opimme hyvin selkeästi mitä proxy tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään. Meille suotiin myös mahdollisuus tutustua koulun palvelinhuoneeseen, mikä oli kirjaimellisesti tosi viilee. Huomasimme samalla että aiemmin suorittamamme haastattelu oli ilmestynyt koulun lcd-näytöille, joissa myös hirveät keskiaikaiset naamavärkkimmekin kiiluivat.

Roosendaalin ruhtinaat osa V: Karaistuttava kolmas viikko

Kolmas viikkomme osoittautui odotettua helpommaksi, sillä aivan kuten suomessakin, kyseisen viikon ajan koulu oli suljettu ja meillä lomaa. Teimme kylläkin kaikkemme, ettei meidän olisi tarvinnut viettää kokonaista viikkoa tekemättä töitä, mutta esimiehemme eivät välittäneet.

Kerta tiedossa oli runsaasti vapaa-aikaa, päätimme perehtyä vähän tarkemmin Hollannin maagiseen maailmaan, ja jostain syystä myös Belgiaan.
Aloitimme suunnittelut hyvissä ajoin ja viiden miinutin kanssakäymisen jälkeen totesimme ettei suunnittelu ole meidän tapaista. Olimme kuitenkin yhteydessä kahteen meitä terävämpään opiskelijaan koulusta, jotka olivat erilaisten verokiertojen ja laittomien keinojen kautta saaneet haltuunsa viisi hyvin edullista junalippua Amsterdamiin. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja sovimme päivämäärän jolloin kävisimme vierailulla Hollannin pääkaupungissa. Tämän lisäksi talon emäntä mainitsi ruokapöydässä että hän on menossa Antwerpiin ja kysyi ystävällisesti olemmeko kiinnostuneita liittymään hänen seuraansa. Belgiahan on tunnetusti suussa sulavien suklaiden ja silmiä hivelevän arkkitehtuurin luvattu maa, ja tämän takia totesimme että voisimme hyvin käydä tutkimassa kyseisen maan salat. Yhtäkkiä meillä olikin jonkinlainen suunnitelma kuinka päivämme viettäisimme rentouttavan loman aikana.

Tiistaina koittikin aika lähteä Antwerppiin vuokraemäntämme ja Manan kanssa. Lähdimme liikenteeseen heti aamusta kahdella autolla, joilla ajoimme Essenin juna-asemalle, ja hyppäsimme Antwerppiin suuntaavaan junaan. Päästyämme turvallisesti perille Antwerpin upealle juna-asemalle päätimme mennä omille teillemme ja suuntasimmekin epävarman määrätietoisesti kävelemään ympäri kaupungin katuja. Käveltyämme hetkisen, uskomattoman pyhä tunne valtasi meidät molemmat ja päätimme käydä kirkossa, jonka satuimme huomaamaan sivusilmällä. Kirkko oli varsin upea ja saimme kirjoittaa sen vieraskirjaan törkeyksiä suomeksi.

Taustalla kirkko ja edustalla Niklas

Ihastuimme molemmat Antwerpin arkkitehtuuriin niin kuin kääpiö puujalkoihin. Yksi hyvä esimerkki edellämainitusta on vierailemamme museo (The Maas), jonka katolta näki kaupungin koko komeudessaan.

Näkymää korkeemmalta

Ihailimme myös paikallista merimaisemaa sillalta, jossa Niklas yritti saada sellaista insert a coin-kaukoputkea toimimaan, siinä kuitenkaan onnistumatta ja näin jälleen kerran suihkivat kirosanat ilmaan kuin pienet ilotulitteet kylmänä pakkasaamuna.

Loppuviikon kruunasi Amsterdamin reissu, jonne menimme ystäviemme Bartin, Ferryn sekä hänen tyttöystävänsä Lauran kanssa. Kuljettuamme aikamme kiireisessä kaupungissa päätimme mennä tutustumaan Madam Tuseaus museoon, joka on tunnettu kuuluisuuksien pohjalta tehdyistä vahanukeista. Museon uumenista Jonathan bongasikin kuuluisan hollantilaisen tv-juontajan jonka kyseenalainen poseeraus aiheutti hämmennystä. Siitä huolimatta Jonathan liittyi tähden seuraan siinä toivossa että saisi hyvän kuvan otettua, mutta valitettavasti epäonnistui yrityksessään.

Vai epäonnistuiko sittenkään, mahdollisesti maailman hienoin kuva (not).

Päätimme mennä rohkeasti myös Amsterdam Dungeonsiin joka sisälsi mitä kauhistuttavampia olentoja ja tapahtumia. Punaisten lyhtyjen alueen läpi tuli myös käveltyä, emmekä oikeastaan tienneet mitä ajatella tai miten suhtautua kyseiseen toimintaan. Punaisella alueella liikkui hyvin kummallista porukkaa, eikä kummalisuuksilla tuntunut olevan rajaa kun ahtaalla kadulla tuli vastaan noin kaksikymmentä aikuista miestä potkulautojen päällä, pukeutuneina nunniksi. Pakenimme nopeasti paikalta, ennen kuin havahtuisimme itse samasta tilanteesta. Loppupäivä etenikin veneessä istuen, kun päädyimme risteilylle kanaalien läpi, josta pääsimme ihailemaan muun muassa veden päällä sulavavasti kelluvia venekoteja sekä ravintoloita.

Ferry, Niklas, Jonathan ja Bart

Hyvin tapahtumarikkaan viikon kruunasi Jonathanin kaapista löydetty posliini-nukke, joka on puettu klownin vaatteisiin ja värjätty näyttämään niin karmaisevalta kuin vain mahdollista. Entistä pelottavamman tunnelman luo musiikki, joka soi kun sen selässä olevaa vieteriä virittää. Tämä ei varsinaisesti liity mitenkään matkaamme, mutta mielestämme se oli niin järkyttävää että koimme sen mainitsemisen arvoiseksi.

Kuumottavin kaikista :)

Roosendaalin ruhtinaat osa IV: Tavanomainen toinen viikko

Toisen viikon ensimmäinen päivä alkoi edeltäjäänsä paremmin. Hyvin levänneenä oli huomattavasti helpompaa asennoitua tulevan viikon haasteita varten.
Lukuisista aamuistamme ja Chaacin kirvesheilautuksista (sateesta) huolimatta, onnistuimme ylläpitämään hymyämme niin kotona että työpaikalla. Hymy tosin tuntui hyytyvän aina astuttuamme Roosendaalin ruuhkaiseen liikenteeseen, eikä autoilijoiden epäluotettavuus antanut syytä nauruun. Ajovalojen käyttö on nähtävästi vapaaehtoista eikä kovin moni välitä vilkustakaan. Suomessa autokoulun käyneinnä tämä aiheutti meissä lievää pahennusta, mutta hyväksyimme maan joustavammat liikennesäännöt.

raivostuttaa

Työpaikalla oli tarjolla astetta suurempi nakki, jonka suorittamiseen menikin koko viikko. Koulurakennuksen ensimmäiseltä kerrokselta löytyi vanha luokkatila, johon oli oletetusti monien vuosien varrelta kertynyt erilaisia näyttöjä ja muita satunnaisia laitteita. Organisoimme kyseiset härpäkkeet järjestykseen, jotta ne voitaisiin myöhemmin antaa ihmisille käyttöön. Löysimme onneksemme myös paremmat vuotensa nähneen radion, joka kyseenalaisen käsittelyn jälkeen toimi varsin mainiosti. Päräytimme käyntiin paikallisen rock kanavan, ja tehtävänanto eteni leppoisin tunnelmin lukuisten kasaribändien soidessa taustalla.

Viikolle osui myös haastattelu, jossa meiltä kysyttiin kokemuksiamme vaihtoon liittyen ja kuinka olemme viihtyneet paikallisessa koulussa. Yrittäen antaa mahdollisimman positiivisen kuvan sekä itsestämme että suomesta päätimme pinnistää aivojemme suorituskyvyn äärimmilleen ja antaa niin nasevia vastauksia kuin mahdollista.

Julkkikset

Viikonloppu sujui rennoissa tunnelmissa sillä kävimme käppäilemässä ympäri Roosendaalia ja onnistuimme bongaamaan muun muassa pikkuruisen tuulimyllyn, jonka edessä ollessamme otimme toisistamme kuvat yrittäen esittää mahdollisimman iloisia ja innostuneita turisteja. Hairahduimme myös menemään asuntomme lähellä sijaitsevaan pubiin, joka osoittautuikin astetta pelottavammaksi paikaksi, hämärien partaveikkojensa ja  mafiamaisen tunnelman ansiosta. Emme kuitenkaan kehdanneet kääntyä takaisin astuttuamme sisälle, joten joimme oluet hermostuneina ja tietäen että tämäkään ilta ei pääty ilman haaleita jarruraitoja
alushousuissamme.

Roosendaalin tuulimylly