Emme enään odottaneet paljoa tulevalta viikolta koska arki tuntui sujuvan hyvin rutiininomaisesti, kuitenkin joitakin mainittavia asioita tapahtui.
Työmme kannalta viikko oli erittäin miellyttävä sillä koulussamme oli muutamana päivänä erittäin vähän oppilaita, siitä syystä että opettajilla oli oma koulutuspäivä, joten oppitunteja ei pidetty laisinkaan. Tehtäviimme kuului muun muassa valmistella luokkatila koetta varten vaihtamalle sinne useita uusia tietokoneita sekä lisäämällä uusia näyttöjä. Organisoimme myös eräässä varastossa sijaitsevat tietokone osat omiin ryhmiinsä, sekä kiinnitimme niihin tekemämme tunnistetarrat. Saimme myös tutkittavaksemme kannettavan tietokoneen, joka kaatuili satunnaisesti niin kuin vanhukset peilijäällä.
Nautimme rauhallisesta ilmapiiristä kertoen toisillemme mielenkiintoisia tarinoita omasta elämästämme, mitkä osoittautuivatkin ei niin mielenkiintoisiksi, joten rupesimme hieman masentuneina mietiskelemään olemmeko saavuttaneetkaan elämässämme oikeastaan yhtään mitään. Hetken pähkäiltyämme rupesivat Jonathanin kasvot loistamaan, sillä hän oli muistanut saaneensa erinoimaiset arvosanat ala-asteen aerobiciin painottuneista liikuntatunneista. Käsiimme osui myös koulun oma lehti, johon oli kirjoitettu teksti Suomesta tulleiden vaihto-oppilaiden tuntemuksita, kasvomme leijalilivat tekstin yllä jälleen kerran, joten totesimmekin yhteen ääneen: "on tässä jotain tullut tehtyä oikeinkin!" .
Täällä ollessamme olemme syöneet niin perinteistä pikaruokaa kuin myös paikallista frikandelia, molempia löytyy hyvin lähellä kouluamme sijaitsevista ruokapaikoista. Varsinkin leipä jonka sisällä oli frikandelia hiveli makuaistejamme, sillä päätimme kokeilla tulista sambal-kastiketta lisukkeena. Myös pikaruokalan ranskalaiset ovat maistuneet todella herkullisilta.
#1 pikaruokala EU |
Paschkaa paketissa, tai ei paketissa, mutta Paschkaa silti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti