Roosendaalin ruhtinaat osa II: Uusi aamunkoitto

Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme Roosendaalin syksyiseen aamuun. Sää itsessään muistutti kovasti Suomen ilmastoa, eikä tullut mitenkään yllätyksenä että muutama vesipisara valui ikkunaa pitkin yhtä sulavasti kuin Jonathanin lantio tanssilattialla (mitä helvettiä nyt taas Niklas). Suihkun toimintaperiaate toisaalta tuli täysin yllätyksenä ja epäselkeiden käyttö-ohjeiden ansiosta, Joonatan koki jääkylmän herätyksen. Suihkukopin seiniin oli asetettu lukuisia eri reikiä, joista vesi tuli kovalla paineella, eikä se alavatsaan osuessaan suostunut lopettamaan tulisarjaansa kovista huudoista huolimatta.
Lievästi masentuneen oloisina nautiskelimme kulhollisen myslilla höystettyä jugurttia sillä mietimme tulevan päivän koitoksia.

Puettuamme ruhtinaalliset vaatteemme taivalsimme kuin antiikin rooman soturit kotoamme ulos, jonka pihamaalla odottikin jo yhteyshenkilömme Erik uljaine metalliratsuineen. Esiteltyämme itsemme sekä muutaman sanan vaihdettuamme lähdimme kokeilemaan onneamme Roosendaalin ruuhkaiseen liikenteeseen.
Kaiken ollessa täysin uutta emme täysin kiinnittäneet huomiota reittiin, vaan katselimme enimmäkseen nollat taulussa maisemia. Kuka sitä arvaisikaan että heikkojen havaintokykyjemme ansiosta joutuisimme päivän loppupuolella varsin kiperään tilanteeseen? Mutta tähän palaammekin myöhemmin.

Ensimmäinen työpäivä eteni odotettua vaivattomammin ja sen aikana tutustuimme paikallisen koulun oppilaisiin sekä opettajiin. Lähes kolme tuntia kestävän esittelykierroksen jälkeen oli niin paljon erilaisia ja omituisia nimiä muistettavana, ettemme olleet varmoja miten tilanteeseen tulisi suhtautua. Onneksemme muistimme eivät joutuneet koetukselle vielä, sillä uudet työtoverimme olivat varsin ymmärtäväisiä. Ison koulun ja sitäki suuremman organisaation takia monilla muillakin on vaikeuksia muistaa nimiä.

Zoomvliet College

Jotta työnteko olisi ylipäätänsä mahdollista, tuli meille antaa oma työpisteemme, jossa viettäisimme pääsääntöisesti seuraavat kahdeksan viikkoa. Kolmen luokkatilan keskeltä löytyy korotettu alue, joka soveltuu varsin hyvin ruhtinaallisiin tottumuksiimme. Pöydille oli valmiiksi asetettu tietokoneet sekä tarvittavat oheislaitteet, eikä meidän tarvinnut kuin kytkeä ne kiinni ja asentaa käyttöjärjestelmät. Laitettuamme omat työpisteemme kuntoon, pääsimme osallistumaan lähiopetukseen, jossa totesimme että oppitunnit ovat asiapitoisia mutta samalla myös tunnelmaltaan rentoja.

Kaksi vaivautunutta datanomia työpisteellään

Varsin mielenkiintoisen puolitoistatuntisen aikana tutustuimme kahteen paikalliseen oppilaaseen Ferryyn ja Steffiin, jotka luennon jälkeen opastivat meitä ympäri Roosendaalia. Keskustassa pyöriessämme kävimme syömässä hyvin rauhallisessa ravintolassa, jossa kokeilimme paikallisten suosimaa ruoka-ateriaa. Edullinen ateria yllätti positiivisesti niin makunsa että koonsa ansiosta eikä vaihtoon lähtö vaikuttanutkaan niin huonolta idealta.

Täytettyämme vatsamme, palasimme koululle, jossa jatkoimme kouluun tutustumista ja saimme tietää hieman tulevista tehtävistämme Zoomvliet Collegessa.

Opettavaisen päivän jälkeen suuntasimme uutta kotiamme päin. Tämä osoittautui odotettua hankalammaksi, sillä emme olleet täysin varmoja olinsijainnistamme. Kuten aiemmin mainitsimme, emme pahemmin kiinnittäneet huomiota reittiin matkalla kouluun. Rohkaisevin sanoin, Jonathan tokaisi että 'mennään vaa' ja kiitos hänen uskomattomien suunnistuskykyjen, tämäkin taipale päättyi onnistuneesti. Hyvillä mielin painuimme aikaisin pehkuihin sillä seuraavana päivänä koittaisi ensimmäinen varsinainen työpäivä.