lauantai 24. marraskuuta 2012

Roosendaalin ruhtinaat osa V: Karaistuttava kolmas viikko

Kolmas viikkomme osoittautui odotettua helpommaksi, sillä aivan kuten suomessakin, kyseisen viikon ajan koulu oli suljettu ja meillä lomaa. Teimme kylläkin kaikkemme, ettei meidän olisi tarvinnut viettää kokonaista viikkoa tekemättä töitä, mutta esimiehemme eivät välittäneet.

Kerta tiedossa oli runsaasti vapaa-aikaa, päätimme perehtyä vähän tarkemmin Hollannin maagiseen maailmaan, ja jostain syystä myös Belgiaan.
Aloitimme suunnittelut hyvissä ajoin ja viiden miinutin kanssakäymisen jälkeen totesimme ettei suunnittelu ole meidän tapaista. Olimme kuitenkin yhteydessä kahteen meitä terävämpään opiskelijaan koulusta, jotka olivat erilaisten verokiertojen ja laittomien keinojen kautta saaneet haltuunsa viisi hyvin edullista junalippua Amsterdamiin. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja sovimme päivämäärän jolloin kävisimme vierailulla Hollannin pääkaupungissa. Tämän lisäksi talon emäntä mainitsi ruokapöydässä että hän on menossa Antwerpiin ja kysyi ystävällisesti olemmeko kiinnostuneita liittymään hänen seuraansa. Belgiahan on tunnetusti suussa sulavien suklaiden ja silmiä hivelevän arkkitehtuurin luvattu maa, ja tämän takia totesimme että voisimme hyvin käydä tutkimassa kyseisen maan salat. Yhtäkkiä meillä olikin jonkinlainen suunnitelma kuinka päivämme viettäisimme rentouttavan loman aikana.

Tiistaina koittikin aika lähteä Antwerppiin vuokraemäntämme ja Manan kanssa. Lähdimme liikenteeseen heti aamusta kahdella autolla, joilla ajoimme Essenin juna-asemalle, ja hyppäsimme Antwerppiin suuntaavaan junaan. Päästyämme turvallisesti perille Antwerpin upealle juna-asemalle päätimme mennä omille teillemme ja suuntasimmekin epävarman määrätietoisesti kävelemään ympäri kaupungin katuja. Käveltyämme hetkisen, uskomattoman pyhä tunne valtasi meidät molemmat ja päätimme käydä kirkossa, jonka satuimme huomaamaan sivusilmällä. Kirkko oli varsin upea ja saimme kirjoittaa sen vieraskirjaan törkeyksiä suomeksi.

Taustalla kirkko ja edustalla Niklas
Ihastuimme molemmat Antwerpin arkkitehtuuriin niin kuin kääpiö puujalkoihin. Yksi hyvä esimerkki edellämainitusta on vierailemamme museo (The Maas), jonka katolta näki kaupungin koko komeudessaan.

Näkymää korkeemmalta
Ihailimme myös paikallista merimaisemaa sillalta, jossa Niklas yritti saada sellaista insert a coin-kaukoputkea toimimaan, siinä kuitenkaan onnistumatta ja näin jälleen kerran suihkivat kirosanat ilmaan kuin pienet ilotulitteet kylmänä pakkasaamuna.

Loppuviikon kruunasi Amsterdamin reissu, jonne menimme ystäviemme Bartin, Ferryn sekä hänen tyttöystävänsä Lauran kanssa. Kuljettuamme aikamme kiireisessä kaupungissa päätimme mennä tutustumaan Madam Tuseaus museoon, joka on tunnettu kuuluisuuksien pohjalta tehdyistä vahanukeista. Museon uumenista Jonathan bongasikin kuuluisan hollantilaisen tv-juontajan jonka kyseenalainen poseeraus aiheutti hämmennystä. Siitä huolimatta Jonathan liittyi tähden seuraan siinä toivossa että saisi hyvän kuvan otettua, mutta valitettavasti epäonnistui yrityksessään.

Vai epäonnistuiko sittenkään, mahdollisesti maailman hienoin kuva (not).
Päätimme mennä rohkeasti myös Amsterdam Dungeonsiin joka sisälsi mitä kauhistuttavampia olentoja ja tapahtumia. Punaisten lyhtyjen alueen läpi tuli myös käveltyä, emmekä oikeastaan tienneet mitä ajatella tai miten suhtautua kyseiseen toimintaan. Punaisella alueella liikkui hyvin kummallista porukkaa, eikä kummalisuuksilla tuntunut olevan rajaa kun ahtaalla kadulla tuli vastaan noin kaksikymmentä aikuista miestä potkulautojen päällä, pukeutuneina nunniksi. Pakenimme nopeasti paikalta, ennen kuin havahtuisimme itse samasta tilanteesta. Loppupäivä etenikin veneessä istuen, kun päädyimme risteilylle kanaalien läpi, josta pääsimme ihailemaan muun muassa veden päällä sulavavasti kelluvia venekoteja sekä ravintoloita.

Ferry, Niklas, Jonathan ja Bart
Hyvin tapahtumarikkaan viikon kruunasi Jonathanin kaapista löydetty posliini-nukke, joka on puettu klownin vaatteisiin ja värjätty näyttämään niin karmaisevalta kuin vain mahdollista. Entistä pelottavamman tunnelman luo musiikki, joka soi kun sen selässä olevaa vieteriä virittää. Tämä ei varsinaisesti liity mitenkään matkaamme, mutta mielestämme se oli niin järkyttävää että koimme sen mainitsemisen arvoiseksi.

Kuumottavin kaikista :)








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti