Mitä sitten arkiseen aherrukseen tuli, niin rahtasimme muun muassa oppilaiden tekemiä koneen koteloita metalliromuttamolle. Testailimme myös aiemmin koekäyttöön asentamiamme koneita, sillä jotkin niistä eivät suostunuteet toimimaan moitteettomasti, esimerkiksi yhteen jouduimme vaihtamaan uuden näytönohjaimen.
Hieman myöhemmin pääsimme aistimaan Hollannin liikennettä auton sisältä katsottuna, mikä ei siitä näkökulmastakaan meitä miellyttänyt, sillä ihmiset tuntuivat pitävän kaasupolkimensa pohjassa joka tilanteessa.
Viikonlopun koittaessa suuntasimme katseemme kohti Bredaa, joka sijaitsee noin kahdeksantoista minuutin junamatkan päässä Roosendaalista, kaupunkien välissä on vain yksi asema. Päästyämme määränpäähämme emme kuitenkaan ruvenneet haukkomaan henkeä ihmetyksestä, sillä kaupunki oli hyvin samankaltainen kuin mikä tahansa muu Hollannin kaupungeista. Päätimme suunnata pelottomina kohti tuntematonta ja taapersimmekin mukavan näköiselle puistoalueelle, jonka läheisyydessä sijaitsi myös komea linna. Emme kuitenkaan päässeet sisälle tutustumaan, sillä voimamme eivät riittäneet linnaa suojanneiden kaltereiden vääntämiseen.
 |
| Linnoitus |
Palattuamme takaisin tuttuun ja turvalliseen Roosendaaliin, päätimme lähteä etsimään tunnelmaltaan meille soveltuvaa pubia. Käveltyämme ympäriinsä totesimme, että jokaisessa kapakassa istuskeli pääasiassa vanhempaa herrasväkeä, joten päätimme lähteä kohti kotia, molemmilla kyynel silmäkulmassa. Niklaksen kyyneleen osuessa katukiveykseen, kasvoi kyseiselle paikalle uskomattoman kaunis tulppaani, jonka hän vei tyytyväisenä näkymättömälle ystävälleen, Karstenille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti